Novellianalyysi – Koru
Koru niminen novelli kertoo erään köyhän Rouva Mathilde
Loiselin elämän eri vaiheista, jotka muuttuvat suunnattomasti hänen ystävättäreltään
lainamaan korun myötä. Novellin oli kirjoittanut ranskalainen kirjailija Guy De
Maupassant, mutta sen oli myöhemmin kääntänyt suomenkielelle kirjailija Reijo
Hakamies
Jakaisin novellin viiteen eri osaan. Ensin on alku, jossa
kerrotaan tarinan päähenkilöiden Rouva Mathilden ja Herra Loiselin arkielämästä
ja siitä, kuinka köyhiä he ovat.
Tämän jälkeen Mathilden elämää seuraa suuri käänne. Käänne
kohtauksessa Rouva ja Herra Loisel saavat kutsun illanviettoon
virkamiesjuhliin. Tämän jälkeen Mathilde alkaa etsiä sopivaa pukua ja korua
illan juhliin. Tässä vaiheessa novellin käännekohta etenee hyvän mielen
tahdittamana, mutta pian tätäkin seuraa toinen ei niin mukava käänne.
Toinen
käänne on enemmänkin surullinen, koska novellin alussa Mathilde oli lainannut
hyvältä ystävättäreltään arvokkaan briljantinkaulanauhan, joka oli kadonnut
häneltä juhlien loputtua. Tämän jälkeen Rouva ja Herra Loiselin elämä muuttui
surkeaksi. He etsivät korua monia vuosia löytämättään sitä. Tämän jälkeen he
päättivät ostaa uuden korun ja palauttaa sen Rouva Forestierille, sillä hän oli
jo pitkään kaivannut koruaan. Uuden korun ostamiseen tarvittiin erilaisia
lainoja, sillä eihän heillä ollut semmoisia summia rahaa, olivathan he
vähävaraisia. Velan ottamisen takia Rouva Loisel joutui tekemään raskaita töitä
ja ei aina niin hauskoja talousaskareita. Herra Loiselkin teki pitkää päivää,
mutta palkka ei ollut sen veroista. Tämän pitkän uurastuksen aikoihin Herra
Loisel uupui melko nopeasti. Tätä raskasta aikaa kesti ainakin se 10 vuotta
ennen kuin oltiin kaikki saatua maksettua takaisin.
Lopussa
Rouva Loisel mietiskelee, sitä miten hänen elämänsä voisi olla erilasta, jos
hän ei olisi tanssin pyörteissä kallista korua hukannut ja olisi kertonut heti
totuuden ystävälleen Forestierille. Tämän jälkeen Loisel tapaa kaupungilla
monen vuoden jälkeen hänen hyvän ystänsä Forestierin, jolle hän kertoo, että
silloin niissä virkamiesjuhlissa minä kadotin korusi ja ostin uuden sen tilalle
ja vasta nyt olen saanut maksettua kaikki takaisin, kaikki ne mitkä korusta
aiheutuivat.
Novelli tapahtumat sijoittuvat noin 1900-luvulle Pariisiin.
Tuohon aikaan naisten asema oli huono eikä heitä arvostettu yhteiskunnassa, kun
taas miehiä ja heidän töitään arvostettiin jo ihan erilailla. Nainen ei tuohon
aikaan käynyt kodin ulkopuolella töissä oli enemmänkin kotirouva, joka hoiti
lapset ja kotityöt.
Rouva Loiselin elämään syvennyttyä ymmärtää, että hän oli
köyhä ja oli syntynyt köyhempään sukuun. Hänellä oli kuitenkin selvät tavoitteet
miten päästä rikkaimpien ihmisten keskuuteen. Hänen täytyi hankkia uusia
hienoja kalliita koruja ja vaatteita, mutta hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa
hankkia niitä.
Novellin
aikana Mathilde muuttui huomattavasti, kun vertaa novellin alkua loppuun.
Alussa Mathilde on päättäväinen ja hänellä oli omia päämääriä, joita hän halusi
saavuttaa. Lopussa kuitenkin kaikki hänen tavoitteet ovat kaikki jääneet ja hän
elää elämää omaa tahtia välittämättä siitä mitä muut ajattelevat hänestä.
Muutoksen Mathilden elämään aiheutti korun katoaminen, jonka hän oli lainannut
hyvältä ystävältään.
Alkuperäinen
koru ei ollutkaan ainut merkkiään vaan se oli kopio, joka kuului Rouva Loiselin
hyvälle ystävälle Forestierille. Millainen koru oikein sitten oli? Ensimmäisen
kerran kun Rouva Loisel näki kyseisen korun se oli mustassa koristellussa korurasiassa. Se oli hyvin
arvokas briljanttikaulanauha.
Kun
koru olikin vain kopio, ei se novellin lopussa merkinnyt Rouva Forestierille
paljon mitään. Tämän seurauksena Mathilden elämä alkoi mennä kurjempaan suuntaan,
kun hän luuli koko ajan, että koru oli todella kallis ja ainut laatuaan.
Novellin
kertojasta huomaa, että hän on kaikkitietävä ketoja. Hän kertoo asiat hyvin
tarkasti ja yksityiskohtaisesti ja mielestäni hän samastui Rouva Loiselin
hahmoon kunnolla ja siihen, että miten elämä on kohdellut Mathildea. Mielestäni
kertoja on Mathilden puolella eikä häntä vastaan, kun taas Herra Loiselin
kertoja suhtautuu välinpitämättömästi, kun hän oli novellin alussa Mathilden
aikeita vastaan. Muutenkin kertoja kiinnittää huomiota paljon enemmän Rouva
Loiseliin kuin Herra Loiseliin.
Mielestäni
ketoja kertoo tämän tarinan hyvin ja mieleenpainuvasti. Mielestäni tämä tarina
on hyvä esim. siitä että liiasta ylpeysetä ei seuraa mitään hyvää. Tämä
tapahtui juuri Mathilden kohdalla, kun hän ei osannut pyytää apua, vaikka oli
vaikeassa tilanteessa.
Tästä
kyseisestä novellista huomaa kirjailijan Guy De Maupassan kirjoitusjäljen,
joten mielestäni kertoja muistuttaa enemmänkin häntä. Mielestäni novelli on
kirjoitettu taitavasti. Novellissa ja Guy De Maupassan yhdistävä tekijä on
Pariisi, sillä kaikki novellin tapahtumat on sijoitettu Pariisiin, jossa itse
kirjoittaja Maupassa oli elänyt. Tämän takia hän on varmasti valinnut
tapahtumapaikaksi kotikaupunkinsa Pariisin, koska hän on itse elänyt siellä ja
osaa miettiä minkälaisia tarinoita sieltä voitaisiin kertoa.
Itselleni novelli oli
lukukokemuksena hieman sekava ja vaikea lukuinen, kun teksti oli kirjoitettu
sellaisella kirjoitustyylillä, että aina ei meinannut saada oikein selvää mitä
tässä kohdassa nyt oikein yritetään sanoa. Mielestäni novellin opetus tuli
kuitenkin tekstistä hyvin esille, vaikka novellin teksti oli vaikealukuista. Novelli
oli kuitenkin minulle läheinen, koska jos itse olisin rikas niin silloin en
voisi samaistua Rouva Loiselin elämään lainkaan.
Nykylukijalle novelli antaa paljon enemmän kuin vain pelkän
tarinan, joka päätyy odottamattomasti. Novelli opettaa, ettei kannata olla
liian ylpeä, koska tällöin monet eivät uskalla pyytää apua, vaikka olisivatkin
hyvin vaikeassa tilanteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti